Kehnot pomot ympärilläni, Thomas Erikson
Halusin lukea juuri tämän kirjan, koska tulevaisuudessa esimies- ja johtamistehtävät kiinnostavat minua. Koska vielä tänä päivänäkin johtamiskoulutusta on todella vähän, pidän tärkeänä sitä, että jokainen esimieheksi haluava perehtyisi itse asiaan. Siksi voisinkin suositella tätä kirjaa jokaiselle, joka on kiinnostunut esimiestyöstä, tai haluaa selvittää miten tulisi ehkä vieläkin paremmin toimeen oman esimiehensä kanssa. Kirjassa tuodaan esille laajasti johtamisen eri osa-alueita, erilaisia ihmistyyppejä sekä sitä, millainen olisi mahdollisimman hyvä esimies. Kirjoittaja kertoo omasta näkökulmastaan ja kokemuksistaan, mikä tuo kirjaan konkreettisia esimerkkejä.
Tärkeimpänä asiana nostaisin kirjasta esille sen, kuinka tärkeää hyvä johtaminen on, sekä miten siinä voi kehittyä jatkuvasti. Kirja kertoo paljon esimerkkejä huonoista pomoista ja kuinka ei tulisi käyttäytyä, mutta samalla esille nousee monia hyvän esimiehen ominaisuuksia. Avoimuus, hyvät vuorovaikutustaidot sekä itsetuntemus ovat asioita, joilla pääsee jo pitkälle. Lisäksi eri ihmistyyppien tunnistaminen ja erilaisuuksien hyväksyminen on tärkeää, jotta jokainen työyhteisössä voi hyvin ja kykenee tekemään työnsä niin hyvin kuin mahdollista. Kun kirjassa esiteltiin eri ihmistyyppejä, jotka on luokiteltu värien mukaan (punainen, keltainen, vihreä, sininen), alkoi väistämättä etsimään itsestään niitä piirteitä, joita kirjassa mainittiin, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kirja ei herättänyt ärsytyksen tunteita eikä mikään asia tullut niinkään yllätyksenä, koska vaikken ole koskaan virallisesti työskennellyt esimiehenä, olen seurannut sitä todella läheltä ja päässyt hieman kokemaan sitä vastuuta, jota esimiehenä olo tuo tullessaan. Moni asia tuntuikin tutulta ja ehkä myös hieman itsestäänselvyydeltä, koska olen työskennellyt paikassa, jossa työntekijöiden keskeinen kommunikointi on isossa roolissa. Vaikka esimiehen on erityisen tärkeää osata toimia monenlaisten ihmisten kanssa ja tehdä päätöksiä, myös muut työntekijät omat osittain vastuussa siitä, millainen tunnelma työpaikalla vallitsee. Esimerkiksi jos työpaikan esimies on luonnostaan analyyttisempää ihmistyyppiä, työntekijöiden on osattava mukautua tähän, vaikka eivät itse olisikaan samanlaisia. Sama pätee myös toisin päin. Työpaikalle usein ajautuu niin monia erilaisia ihmisiä, että jokaisen on pystyttävä ajoittain siirtymään pois mukavuusalueeltaan, jotta tarvittavat työt tulevat hoidetuiksi.
Tulevaisuudessa, jos pääsen esimiesasemaan, haluan pitää mielessä näitä asioita. Jokainen on aikanaan tavallinen rividuunari, joka kokee, ettei niinkään ole vastuussa omasta työstään. Itsekin aloin ottamaan vastuuta työstäni vasta, kun tajusin haluavani itse joskus johonkin johtamistehtävään. Kun opettelee pieniä asioita yksi kerrallaan normaalin työnsä ohessa, voikin esimiestehtäviin siirtyminen sujua paljon kivuttomammin, kuin mitä luulisi. Tärkeää on pitää mielessään se, mikä motivoi ja mihin haluaa motivaationsa kohdistaa. Koska motivaatiotekijöitä on monia erilaisia, voi välillä olla vaikea tunnistaa, mihin oma motivaatio on kohdistunut, tai mitä se itseä hyödyttää. Tällaisenkin tutkiskelun kautta voi oppia itsestään paljon uutta sekä työntekijä että ihmisenä. Kun tietää mihin ja miksi on motivoitunut, asioita on helpompaa työstää tavoitetta kohden.
Suoranaisesti en koe, että lukemani kirja kovinkaan paljoa liittyisi kurssin projektiin, mutta koska kyseessä kuitenkin on ryhmätyö, kirjan opeista on saattanut olla hyötyä projektin edetessä. Ryhmämme on ollut tasaisen vahva ja yhdessä tekeminen on onnistunut ilman suurempia ongelmia. Mielestäni ryhmässämme ei ole ollut yhtä selkeää johtajaa, vaan jokainen on osallistunut omalla osaamisellaan projektiimme, ja sen kautta tehtävät ovat jakautuneet. Vaikka ryhmämme koostuu eri ikäisistä sekä eri elämäntilanteissa olevista ihmisistä, osaamme jokainen toimia juuri projektin vaatimalla tavalla yhdessä emmekä anna eroavaisuuksiemme vaikuttaa työhön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti